Paluustamme
Suomeen on aikaa jo yli kuukausi. Uuden-Seelannin-matkan aikaiset tapahtumat
ovat vielä kirkkaina mielessä. Olemme kiitollisia tyttäremme perheelle yhdessä
vietetystä ajasta, majoituksesta, useista retkistä ja moninaisesta tuesta
matkan aikana. Lukas 5 v oli mainio leikkikaveri, jonka kanssa saimme olla
mukana monissa mielikuvituksellisissa tarinoissa.
Lämpötiloissa putosimme
kotiin palatessamme enimmillään noin 50 astetta alaspäin. Olemme eläneet täällä
miltei koko ajan pakkasten keskellä. Ihme kyllä, olemme pysyneet terveinä
pientä nuhaa lukuun ottamatta.
Pari viikkoa
sitten Ruokolahdella Jaakkiman opistossa pidettiin avioparikurssi, jossa olimme
Eevan kanssa jälleen vetovastuussa. Vastaavanlaisia kursseja olemme pitäneet
helmikuusta 1996 saakka, ja tämä kurssi oli jo viideskymmenes. Joka kurssi on elämänmakuinen
seikkailu, ja niin oli tämäkin. Kurssilta saamamme palaute oli erittäin
myönteinen.
Heti kurssin
jälkeen aloitimme hiihtokauden; itse olen käynyt hiihtämässä miltei joka päivä
sen jälkeen. Kunto on matkan jälkeen nousussa, paino laskussa ja ruokavalio
muutoksessa…
Matkalla oli hauska olla, mutta eipä ole kotioloissakaan
valittamista. Kolmen kuukauden tauon jälkeen monet asiat tuntuvat taas oikein
mukavilta:
- Suomessa asuva tyttäremme ja vävymme + Raf-poika 8 kk
- Sukulaisten ja ystävien tapaaminen sekä kyläreissut
- Kotoinen seurakuntaelämä
- Monipuoliset kuntoilumahdollisuudet
- Oma sauna, oma tupa, oma lupa
- Miestenpiirit
- Kauraleipä ja ruisleipä
- Juhla-Mokka
- Puolukka
- Raikas juomavesi
