Vesipolku ja kuumaa hiekkaa

Aucklandissa on ollut yhtäjaksoisesti aurinkoista ja helteistä reilun kuukauden ajan. Olemme tehneet lukuisia retkiä yhdessä tyttären perheen kanssa sekä erään ystäväperheen kanssa. Tämän kolmen kuukauden aikana olemme ehtineet näkemään enemmän erilaisia kohteita kuin viisi vuotta sitten, vaikka viivyimme tuolloin täällä puoli vuotta.

Selväksi suosiksi retkillämme on tullut Bethells-niminen alue Tasmaninmeren rantamilla. Siellä on Lake Wainamu -järvi, josta laskee matalapohjainen virta Tasmaninmereen. Virran pohjaa voi kävellä aina mereltä järvelle asti - ja tietysti päinvastoin, sillä vesi ylettyy enimmillään pohkeisiin asti. Pohjan hiekka on lämmintä ja miellyttävää kävellä. Ei ihme, että Lukas-pojalle tällainen marssireitti oli riemullinen.

Wainamu-järven rannalla kohoavat mahtavan korkeat hiekkadyynit. Hiekka kuumuu auringonpaisteessa niin kuumaksi, ettei sitä pitkin voi paljain jaloin tai edes sandaalit jalassa kulkea. Hiekka on mustaa, tulivuoriperäistä ja rautapitoista. Me kuljimme dyynien poikki illalla, jolloin hiekka oli enää miellyttävän lämmintä.

Lukas jaksoi juosta kilomertikaupalla, joten ei ihme, jos rupesi janottamaan.

Meren läheisyydessä virta levenee ja paikoin syvenee, niin, että siinä voi pulikoida.

Vaikka vesi on lämmintä, pitemmän päälle alkaa paleltaa.

Elvistelyä leikkimökissä

Muutimme viikko sitten uuteen majapaikkaan Hendersonin kaupunginosaan, joka on vajaan 20 kilometrin päässä Aucklandin keskustasta. Tämä asuntomme ei ole meren rannalla niin kuin edellinen kortteerimme vaan melko lähellä liikekeskuksia, mutta silti hyvin rauhallisessa paikassa. 

Asunto on erillinen rakennus, niin pieni, että se näyttää leikkimökiltä. Silti siinä on kaikki tarpeellinen: tupa, kamari, vessa, suihku ja jonkinlaiset keittovälineet ja pienen pieni jääkaappi. Mökin omistajat asuvat viereisessä talossa, joka on yli kaksi kertaa korkeampi. Kerrassaan mainio asia on, että mökin terassin ovea voi pitää kaiken aikaa auki, ja sen ansiosta sisällä ei ole tukalan kuuma, vaikka ulkolämpötila on päivisin liki 30 astetta. 

Mökkimme löytyy tämän portin takaa.

Piha-alue on laaja, ja siinä kasvaa luumu-, päärynä- ja sitruunapuita, joista kaikista on tulossa todella hyvä sato. Luumuja olemme jo saaneet syödäksemme, niin myös rastaat ja kanat, joita talon kanatarhassa on viisi kappaletta.

Lähettyvillä on useita puistoja, joissa on Lukaksen kanssa hyvä vierailla. Eevalle puistosta löytyy laululava.

Lähellä asuntoamme virtaa joki, jossa voi bongata esimerkiksi pukekoja ja kuningaskalastajia. Pukeko on yleinen lintu Uudessa-Seelannissa, joka käppäilee puistoissa ja matalikoissa ja tarpeen tullen nousee lyhyeen lentoon. Kuningaskalastaja on nimensä veroinen kalastaja, josta sain näytteen heti oheisen kuvan oton jälkeen. Kuten kuvasta näkyy, linnulla on kiinteä saalistava katse, ja heti kuvan näpättyäni se syöksyikin jokeen ja sieppasi sieltä kalan nokkaansa.

Kun asuimme viisi vuotta sitten kuusi kuukautta täällä Uudessa-Seelannissa, pidimme asunnossamme raamattupiiriä muutamille paikallisille suomalaisille. Nyt olemme saaneet vierailla kahden raamattupiiriläisen kodissa ja käydä myös yhteisillä retkillä. Raamattupiiriä meillä ei nyt ole täällä ollut, mutta asuntomme terassilla (mikä tarkoittaa käytännössä paria porrasta), meidän on hyvä aamuisin hiljentyä.

Viime sunnuntaina kävimme läheisessä baptistikirkossa. Tämä oli jo kolmas kirkko, missä olemme vierailleet. Jokaisessa olemme saaneet erittäin lämpimän vastaanoton. Hendersonin kirkko poikkesi aiemmista siinä mielessä, että siellä oli suhteellisesi paljon vähemmän nuorta väkeä ja musiikki oli rauhallisempaa ja melodisempaa. Joka paikassa saamme tehdä selkoa siitä, keitä olemme, mistä tulemme ja miksi olemme Uudessa-Seelannissa.  

Kirkosta palatessamme kuljimme erään puiston läpi, jossa oli menossa ulkoilmakonsertti. Kuulimme, että konsertti pidettiin Elviksen kunniaksi; tuolloin oli tullut kuluneeksi 80 vuotta Elviksen syntymästä. Paikalla oli paljon Elvis-faneja asianmukaisissa pukimissa ja paljon vanhoja autoja, joilla Elviksen voi kuvitella aikoinaan ajelleen. Konsertti kesti reilut viisi tuntia, ja kuului hyvin majapaikkaamme saakka. 

Paikallisten ihmisten kunniaksi on sanottava, että he pitävät puistot erittäin siisteinä. Konsertin jälkeenkin puisto oli neitseellisessä tilassa, täysin siivottuna. Toinen asia, jolle nostan hattua, on ihmisten kohteliaisuus. Miltei jokainen vastaantulija tervehtii meitä ystävällisesti, kansallisuudesta riippumatta. Täällähän on paikallisväestön lisäksi runsaasti myös kiinalaisia, intialaisia, samoalaisia ynnä muita. Erityisen ystävällisiä tuntuvat olevan maorit, alkuperäisväestön edustajat.