Muutimme viikko sitten uuteen majapaikkaan Hendersonin
kaupunginosaan, joka on vajaan 20 kilometrin päässä Aucklandin keskustasta.
Tämä asuntomme ei ole meren rannalla niin kuin edellinen kortteerimme vaan
melko lähellä liikekeskuksia, mutta silti hyvin rauhallisessa paikassa.
Asunto
on erillinen rakennus, niin pieni, että se näyttää leikkimökiltä. Silti siinä
on kaikki tarpeellinen: tupa, kamari, vessa, suihku ja jonkinlaiset
keittovälineet ja pienen pieni jääkaappi. Mökin omistajat asuvat viereisessä talossa, joka on yli kaksi kertaa korkeampi. Kerrassaan mainio asia on, että mökin
terassin ovea voi pitää kaiken aikaa auki, ja sen ansiosta sisällä ei ole
tukalan kuuma, vaikka ulkolämpötila on päivisin liki 30 astetta.
Mökkimme
löytyy tämän portin takaa.
Piha-alue on laaja, ja siinä kasvaa luumu-, päärynä- ja
sitruunapuita, joista kaikista on tulossa todella hyvä sato. Luumuja olemme jo
saaneet syödäksemme, niin myös rastaat ja kanat, joita talon kanatarhassa on
viisi kappaletta.
Lähettyvillä on useita puistoja, joissa on Lukaksen kanssa
hyvä vierailla. Eevalle puistosta löytyy laululava.
Lähellä asuntoamme virtaa joki, jossa voi bongata
esimerkiksi pukekoja ja kuningaskalastajia. Pukeko on yleinen lintu
Uudessa-Seelannissa, joka käppäilee puistoissa ja matalikoissa ja tarpeen
tullen nousee lyhyeen lentoon. Kuningaskalastaja on nimensä veroinen kalastaja,
josta sain näytteen heti oheisen kuvan oton jälkeen. Kuten kuvasta näkyy,
linnulla on kiinteä saalistava katse, ja heti kuvan näpättyäni se syöksyikin
jokeen ja sieppasi sieltä kalan nokkaansa.
Kun asuimme viisi vuotta sitten kuusi kuukautta täällä Uudessa-Seelannissa,
pidimme asunnossamme raamattupiiriä muutamille paikallisille suomalaisille. Nyt
olemme saaneet vierailla kahden raamattupiiriläisen kodissa ja käydä myös
yhteisillä retkillä. Raamattupiiriä meillä ei nyt ole täällä ollut, mutta asuntomme
terassilla (mikä tarkoittaa käytännössä paria porrasta), meidän on hyvä
aamuisin hiljentyä.
Viime sunnuntaina kävimme läheisessä baptistikirkossa. Tämä
oli jo kolmas kirkko, missä olemme vierailleet. Jokaisessa olemme saaneet
erittäin lämpimän vastaanoton. Hendersonin kirkko poikkesi aiemmista siinä
mielessä, että siellä oli suhteellisesi paljon vähemmän nuorta väkeä ja
musiikki oli rauhallisempaa ja melodisempaa. Joka paikassa saamme tehdä selkoa
siitä, keitä olemme, mistä tulemme ja miksi olemme Uudessa-Seelannissa.
Kirkosta palatessamme kuljimme erään puiston läpi, jossa oli
menossa ulkoilmakonsertti. Kuulimme, että konsertti pidettiin Elviksen
kunniaksi; tuolloin oli tullut kuluneeksi 80 vuotta Elviksen syntymästä.
Paikalla oli paljon Elvis-faneja asianmukaisissa pukimissa ja paljon vanhoja
autoja, joilla Elviksen voi kuvitella aikoinaan ajelleen. Konsertti kesti
reilut viisi tuntia, ja kuului hyvin majapaikkaamme saakka.
Paikallisten ihmisten kunniaksi on sanottava, että he
pitävät puistot erittäin siisteinä. Konsertin jälkeenkin puisto oli
neitseellisessä tilassa, täysin siivottuna. Toinen asia, jolle nostan hattua,
on ihmisten kohteliaisuus. Miltei jokainen vastaantulija tervehtii meitä
ystävällisesti, kansallisuudesta riippumatta. Täällähän on paikallisväestön
lisäksi runsaasti myös kiinalaisia, intialaisia, samoalaisia ynnä muita.
Erityisen ystävällisiä tuntuvat olevan maorit, alkuperäisväestön edustajat.