Tehtäviimme Eevan kanssa kuuluu hakea Lukas päivähoidosta ja hoitaa häntä miltei päivittäin. Eilen aamulla ajattelin, että teenpä pienen kuvakertomuksen siitä, millainen on tavallinen Lukaksen noutomatka. Otin mukaan kännykän, en kameraa. Aivan tavallinen reissu siitä ei kuitenkaan tullut...
Tästä lähdettiin liikkeelle kotikatua pitkin.
On aika tavallista, että kadun varrelta voi tehdä tällaisia löytöjä. Paikalliset ihmiset jättävät katujen varsille käytöstä poistamiaan tavaroita, jotka voivat olla miltei mitä tahansa. Periaate on: saat ottaa siitä ihan ilmaiseksi. Kierrätys toimii...
Asuinalueemme itäisessä Hamiltonissa on omakotialuetta. Talojen puutarhat sattavat olla hyvinkin reheviä; tässä hortensiat pursuavat aidan yli.
Tässä ohitamme presbyteerikirkon. Pihalla kasvaa tyypillinen puu Uudessa-Seelannissa.
Kindyn portti auki ja Lukasta etsimään melkoisesta lapsikatraasta, joka koostuu monista kansallisuuksista.
Kindyn edustalla.
Kadun ylittäminen on tarkkaa puuhaa, sillä liikenne on vilkasta - ja niin on Lukaskin.
Lukas huutelee kindykaverilleen: "Are you coming to the garden?"
Kiikkuminen on lähes pakollinen ohjelmanumero, ja se kestää kauan.
Lukas on taitava kiipeilemään, ja hänellä on hyvä tasapainoaisti.
Tämän Lukas on tehnyt aiemminkin. Nyt hän kuitenkin innostuu esittämään ja alkaa kävellä puomia pitkin alaspäin. Minä istun toisessa päässä, enkä voi liikahtaakaan, jotta puomi pysyisi vakaana. Lukas pääsee lähes puoleen väliin ja alkaa laskeutua, mutta tällöin hänen jalkanasa lipeää. Hän putoaa puomilta ja lyö pudotessaan otsansyrjänsä poikkipuomiin. Itku ja parkuhan siitä tulee. Minä kannan pojan kotiin reilun puolen kilometrin päähän. Lukas on kotona jonkin aikaa tavanomaista hiljaisempi, mutta saatuaan jäätelöä hän innostuu jälleen leikkimään. Itselleni jää tapahtumasta koko illaksi paha mieli. Toisaalta olen kiitollinen Jumalalle varjeluksesta; pahemminkin olisi voinut käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!