Jäähyväiset

Ennin perheelle on nyt jätetty haikeat jäähyväiset. Saapa nähdä milloin seuraavan kerran tapaamme. Kuluuko siihen vuosia vai tapaammeko kenties jo ensi kesänä Suomessa. 

Sanoin Lukakselle, että tulethan sinä ensi kesänä Suomeen. Hän vastasi: ”I will, I promise” ja sitten me panimme vielä pikkusormet lomittain ja toistettiin jokin loru, jota täälläpäin käytetään lupauksen vakuudeksi. Lukas oli mennyt sitten kertomaan äidilleen, että mennäänhän me ensi kesänä Suomeen. "Minä lupasin papalle, ja jos tarvitaan, minä voin kyllä ajaa." Olen iloinen siitä, että olemme Lukaksen kanssa pysyneet läheisinä siitä huolimatta, että olemme nähneet melko harvoin.

Kun Lukas sai kuulla, että me kohta lähdemme takaisin Suomeen, Lukaksen ilme oli paljonpuhuva.

Tamas ehti viime kuukausina kiintyä Eeva-maamuun. Eeva piti häntä paljon sylissä, lauloi ja leperteli hänelle kaiken aikaa. Niinpä Tamas usein konttasi maamun nähdessään vauhdilla tämän luo, punnersi itsensä pystyyn tätä vasten ja pyrki syliin. Alla on tyypillinen kuva Eevan arjen tilanteesta: pyykkiä on jälleen  ripustettu kuivamaan ja Tamas on sylissä. 

Sen lisäksi että Eeva hoiti aina tarpeen tullen vauvaa, hän huolehti paljolti myös pyykinpesustaja tiskeistä. Näin ollen Enni ja Sami saattoivat keskittyä vähän paremmin omiin hommiinsa. Ennin keskittymiskyky on kyllä erityisen hyvä: hän saattoi kaiken melun ja tuiskeen keskellä syventyä täysillä kirjansa kirjoittamiseen. Tämä  kirja, joka alkaa nyt olla julkaisuvalmis, on jo toinen Ennin kirjoittama teos.