Teimme koko porukalla kolmen päivän mittaisen retken
Mocauhun Uuden-Seelannin länsirannikolle. Ajomatka Hamiltonista Mocauhun kesti
liki kolme tuntia. Majapaikkamme, johon kuului melko vanha talo ja pihamökki, sijaitsi
hyvin rauhallisella alueella. Me Eevan kanssa majoituimme mökkiin, johon ei juuri
muuta mahtunut kuin parisänky. Saamiemme ohjeiden mukaan hanavettä ei ollut
suositeltavaa juoda, joten käyttövesi oli keitettävä. Uudessa-Seelannissa on maaseudulla tavallista, että käyttövesi saadaan sammioihin kerätystä sadevedestä. Täällä Mocaussa vesi taisi tosin tulla kunnan verkosta.
Ensimmäinen päivä meni enimmäkseen sadetta pitäessä
sisätiloissa, mutta sen jälkeen sää muuttui jälleen poutaiseksi ja helteiseksi.
Lähettyvillä oli mainio uimapaikka: jokisuisto, jossa uiminen oli suhteellisen
turvallista. Joessa oli merkillinen iso kivi, jonka päälle saattoi nousta
köyden avulla. Niinpä minunkin piti sille kavuta, mutta ei se ihan helppoa
ollut. Kiven ympärillä kävi voimakas virtaus, vaikkei sitä kuvasta huomaakaan.
Lukaskin olisi kovasti halunnut uida kivelle, mutta hänet virtaus olisi
varmasti vienyt mukanaan, joten emme antaneet hänelle lupaa.
Uimapaikalle johtava polku kulki hyvin tiheän bampumetsikön
läpi. Kuvassa näkyvä joen lahdukka kuivi laskuveden aikaan. Tällöin oli
mahdollista kävellä kuivin jaloin melko isoon luolaan, joka oli kovertunut joen
rinteeseen. Luolassa oli konserttitason akustiikka. Eeva kokeili laulaa
luikauttaa luolan suulla ja totesi kuinka hienosti ääni kantoi.
Illalla kävimme meren rannalla ihailemassa auringonlaskua.
Tamas nautti, kun sai jonkin aikaa konttailla rannan mustalla hiekalla.
Tietenkään hän ei malttanut olla maistamatta, miltä hiekka maistuu. Lukas
juoksenteli rannalla kuin villi varsa, mutta malttoi sentään hetkeksi istahtaa ihailemaan
auringonlaskua. Sami otti kamerallaan hienoja otoksia; taitava kuvaaja kun on.
Eilen saavuimme Aucklandiin, Uuden-Seelannin suurimpaan kaupunkiin, jonne Enni meidät autolla nakkasi. Viivymme täällä neljä yötä, jonka jälkeen lentomatka alkaa. Vähän jännittää ja rukoiluttaa se, aiheuttaako maailmalla riehuva koronavirus mutkia matkaamme.
Mukavalta tuntuu lukijaltakin.
VastaaPoista