Kaksinkertainen huijaus

Olipa lystiä, kun sain viettää synttäreitä kahtena päivänä peräkkäin: Uusi-Seelanti on tätä nykyä yksitoista tuntia edellä ajassa Suomeen ja Viroon nähden. Tytäremme Enni oli päättänyt viedä meidät syömään merenrantakahvilaan puolen tunnin ajomatkan päähän. Niinpä sitten tyttäremme mies Sami hurjasteli määräpaikkaan vehreiden kukkuloiden halki hyvin mutkaisia teitä. Koko juttu paljastui huijaukseksi: kahvila, jonka nimi on Huia, oli juuri sulkenut ovensa ja merikin oli kuivunut; oli laskuveden aika. No, tätä kaikkea Enni ei tosin ollut suunnitellut.

Seuraavaksi kurvasimme Titirangin intialaisen ravintolaan, joka ei kuitenkaan ollut vielä avannut. Puolen tunnin odotuksen jälkeen pääsimme kuitenkin syömään. Lukaskin veteli mausteisia intialaisia ruokia hyvällä ruokahalulla. Tässä kuvassa poika näyttää ihan tunnetulta sarjakuvahahmolta Tintiltä.

Uuden-Seelannin keväässä on luonto nyt hyvin vehreää ja kaunista. Monet puut ja pensaat ovat kukassa, niin kuin tämäkin puu, joka on täällä yleinen. Puun nimi on hyvin kuvaava: bottle brush tree ’pulloharjapuu’.

Sää vaihtelee varsin nopeasti, mikä johtuu meri-ilmastosta. Päivällä voi olla varsin lämmintä, mutta yöt ovat vielä aika viileitä, ja väliin tulee reippaita sadekuuroja. Tuuli saattaa olla aika voimakas. Meidän asunnossamme on raikasta nukkua, sillä yöllä lämpötila tipahtaa alle 16 asteen. Sähkölämpöpatteri tosin on, mutta sitä ei viitsi pitää kaiken aikaa päällä, koska lämpö karkaa helposti taivaan tuuliin. Ovien alla on melkoiset raot.