Valtavasti lintuja ja suunnattoman pitkä mies

Pari päivää sitten teimme porukalla linturetken Muriwaille, joka sijaitsee länsirannikolla n. 40 kilometrin päässä täältä Aucklandista. Sää oli tuulinen ja aurinkoinen, lintukuvausta varten liiankin kirkas. Merenrantamaisemat olivat jylhiä, ja kallioiden päällä majailevat suulalintujen yhdyskunnat mykistävän runsaslukuiset. Suulalla on pitkät ja kapeat siivet ja pitkä, kiilamainen pyrstö. Linnun pituus on 87–100 cm ja siipien kärkiväli 165–180 cm.  Tässä muutama kuva (lisää kuvia kuvablogissani).

Oli laskuveden aika, ja meren pohjalla surfailivat tällaiset menopelit. Lukakselle meinasi tulla vähän kylmä...

Matkan varrella ohitimme vihreitä niittyjä ja kukkuloita, jotka ovat erityisen viehättäviä ja Uudelle- Seelannille hyvin tyypillisiä. Tällaiset näkymät ovat varmaan tulleet teillekin tutuiksi elokuvista Taru sormusten herrasta ja Hobitti.

Sunnuntaina vierailimme Eevan kanssa läheisessä babtistikirkossa. Kirkolla oli modernit, tilavat ja valoisat tilat. Meidät otettiin vastaan hyvin ystävällisesti: ovella oli toivottamassa tervetulleeksi rouva, joka oli kotoisin Hollannista. Jumalanpalveluksessa oli rento meininki. Aluksi oli puolen tunnin ylistysosuus, jota johti kitaraa soittava suunnattoman pitkä ja laiha mies (luulin ensin, että hän seisoi jollain korokkeella). Heti tämä jälkeen pyydettiin eteen niitä, jotka haluavat puolestaan rukoiltavan. Eeva noudatti heti kutsua – ja minäkin kohta hänen perässään. Kaksi naista tuli meitä siunaamaan. Tuntui hyvältä. Sitten seurasi useita spontaaneja todistuspuheenvuoroja yleisön joukosta. 

Opetusosuuden jälkeen meidät ohjattiin vielä terassille kahville, jossa pastori ja jotkut seurakuntalaiset jututtivat meitä ja sulkivat meidät piiriinsä sillä seurauksella, että huomasimme olevamme keskellä heidän suunnittelupalaveriaan.