Riemukas jälleennäkeminen

Lähdimme matkaan Tallinnasta perjantai-iltana yhdeksän maissa ja olimme perillä Uudessa-Seelannissa Suomen ja Viron aikaa sunnuntaina aamuyöllä kello kaksi. Lennot kestivät yli kaksikymmentä tuntia. Eeva nukkui lentojen aikana yhteensä viitisen tuntia, minä pari. Kaaikkein väsyttävimmät hetket osuivat Hong Kongiin, jossa odottelimme seuraavaa lentoa viitisen tuntia. Hong Kongin lentokenttä oli muuten äärimmäisen siisti. Näytti siltä, että siivoojat kävivät tuon tuosta siivoamassa WC-tilat. Jatkuvasti tuli kuulutuksia, joissa kehotettiin ilmoittautumaan niitä, jotka olivat tulossa ebola-alueilta.

Parin päivän aikana olemme jo ehtineet tavata tyttäremme perhettä moneen kertaan. Pikku Lukas otti meidät riemukkaasti vastaan.

Eilen kävelimme mennen tullen kolmen kilometrin matkan tyttäremme perheen luo, osittain teitä myöten, osittain metsän läpi. Ihastelimme täkäläisten ihmisten ystävällisyyttä: vastaan tuli maoreja, kiinalaisia ja paikallisia asukkaita, ja miltei jokainen tervehti meitä.

Nykyinen majapaikkamme on hyvin vehreällä seudulla Aucklandin Titirangi-nimisellä asuinalueella. Asuntoomme kuuluu yksi tilava huone ja kylpyhuone. Talon omistaa saksalais-italialainen pariskunta, jotka asuvat yläkerrassa puolivuotiaan vauvansa kanssa. Asuntomme terassille avautuva näkymä on viidakkomaisen vehmas.

Uudessa-Seelannissa on nyt kevät. Lämpötilat ovat olleet näinä päivinä 20 plusasteen molemmin puolin. Juuri ja juuri tarkenee...