Pipo korvissa

Asumme nyt Uuden-Seelannin Pohjoissaarella Hamiltonissa. Hamilton on Uuden-Seelannin neljänneksi suurin kaupunki, joka on tämän, enimmäkseen maanviljelyksestä elantonsa saavan, seudun vireästi kehittyvä ja kasvava keskus. Asukkaita on tätä nykyä n. 170 000. Täällä me asuimme viime reissullakin, mutta nyt eri puolella kaupunkia. Meillä on tässä talossa oma osasto makuuhuoneineen ja saniteettitiloineen.

Asuintalomme sijaitsee lähellä laajaa puisto- ja pelikenttäaluetta. Sen ympäri kiertämisestä kertyy matkaa parisen kilometriä. Pehmoinen nurmikenttä on oikein hyvää lenkkimaastoa.

Luonnossa näkyy kaikkialla alkukesän raikas vehreys ja vihreys. Monet puut kukkivat, ja talojen pihoissa näkyy erilaisia kukkaistutuksia. Jotkut puut kasvavat täällä todella suuriksi.

Rotorua-järven rantaan on matkaa noin puolitoista kilometriä. Harmi kyllä järven vesi on runsaan vesilintukannan vuoksi uimakelvotonta, mutta järven kiertäminen on hieno luontoelämys. Waikato-joki virtaa niin ikään puolentoista kilometrin päässä, ja sen rantamilla liikkuu paljon kuntoilijoita ja ulkoilijoita. Maorit uivat joessa täyttä häkää, vaikka senkin vesi maatalouspäästöjen likaamaa.

Aikaerosta toipuminen edistyy vaihtelevasti. Ensimmäisenä päivänä energiaa tuntui riittävän yllättävän hyvin, mutta kolmantena olinkin sitten melko naatti. Jaksoin sentään pelata erän jalkapalloa Lukaksen kanssa. Hän täyttää kohta seitsemän vuotta.

Lämpötila vaihtelee vuorokauden sisällä vielä näin alkukesällä paljon. Yksi hellekausi oli tosin ehtinyt olla jo ennen meidän tänne tuloamme. Viime öinä elohopea on laskenut 10 asteen nurkille, jopa alle. Nukumme vällyt korvissa, ja aamuyöstä olen sujauttanut pipon päähäni. Täällä talot ovat hataria, joten kylmä ilma hiipii sisään melko lailla esteettä. Päivisin lämpöä on siinä 20 asteen tietämissä. Juuri nyt aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta.

Kesän varhaissatoa on jo runsaasti saatavilla: avokadoa, kumaraa, munakoisoa, omenoita, appelsiineja, banaaneja, mansikoita…