maanantai 25. marraskuuta 2019

I lost my family



Sunnuntaiaamuna kävimme jumalanpalveluksessa pienessä seurakunnassa, joka kokoontuu anglikaanikirkon kerhotilassa. Tässä Commoners. Church -nimisessä seurakunnassa, johon tyttäremme perhe kuuluu, oli paikalla kolmisenkymmentä henkeä, monet kuulemma mediaväkeä. 

Liturgia poikkesi jonkin verran totutusta. Varsinaista saarnaa ei ollut, vaan sen sijaan päivän teksti luettiin läpi kahteen kertaan ja mietiskellen. Pastori kertoi lyhyesti omia tekstiin liittyviä pohdintojaan. Sen jälkeen seurakuntalaiset keskustelivat keskenään sisällöstä ja jakoivat sitten ajatuksiaan kaikkien kuullen. Tilaisuudessa laulettiin vähän, vain muutamia liturgiaan kuuluvia osia. Pastori puhui elävästi, ilmeikkäästi  ja täyttä asiaa. Lopuksi seurakuntalaisille oli tarjolla runsas, monenlaisia ruokalajeja sisältävä lounas.

Iltapäivällä lähdimme retkelle Hamilton Gardens -nimiseen puutarhaan. Tähän puutarha-alueeseen kuuluu kymmenkunta erilaista kulttuuria heijastavaa puutarhaa. Puutarhakokonaisuus valittiin v. 2014 vuoden parhaaksi maailmassa.



Lähdimme matkaan kävellen. Osa reitistä kulki valtatien vartta. Jalkakäytävää reunusti tuuhea kasvillisuus. Sitten poikkesimme kapeahkosta aukosta sivutielle ja jatkoimme matkaa jonkin aikaa, kunnes kuulimme hätääntyneitä huutoja: ”Äiti, pappa!”. 

Lukas oli seurannut meitä omissa maailmoissaan hiukan jäljempänä eikä huomannut meidän poikenneen pois jalkakäytävältä. Lähdin Lukasta vastaan, joka nyyhkytti järkyttyneenä ”I lost my family – kadotin perheeni”. Ymmärrän hyvin, kuinka pahalta on tuntunut, kun me olimme yhtäkkiä kadonneet näkyvistä. Tätä asiaa piti käsitellä vielä illallakin.

Kun päästiin perille Lukas nopeasti virkistyi ja alkoi temppuilla ja kiipeillä tyypilliseen tapaansa aina kun tilaisuus tuli.


Itselläni palautui mieleeni kaukainen muisto. Olin isän kanssa Ylivieskan herättäjäjuhlilla pienenä, alle kouluikäisenä poikana, kun kadotin väentungoksessa isäni näkyvistäni. Hätäännyin kovin, mutta jonkin ajan kuluttua isä löysi minut ja tarjosi lohdutukseksi jäätelötötterön - ensimmäisen elämässäni. Se tuntui aivan ihmeelliseltä.

Näpsin puistosta runsaasti kuvia, mutta liitän tähän vain muutaman kuvan. 

Tudor-puistossa otettiin intialaisesta hääparista kuvia.


Intialaisen puutarhan väriloistoa.


Tässä puistossa voisi pitää konsertin; tykötarpeet ovat paikalla.


Tämän sillan alta kuului illalla hurja kurnutus.


Puutarhan puistossa vietettiin tunteja kestävää piknikiä, jossa taustalla soitettiin elävää musiikkia. Rauhallista perhemeininkiä; humalaisia ei näkynyt lainkaan. Kojuissa myytiin eksoottisia ruokia. Itse nautin maukkaan thaiaterian.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat tervetulleita!