Lehmäkauppoja

Reilu viikko sitten päätimme lähteä Tyynenmeren rannalle Whakataneen, jonne meidän Eevan kanssa oli tarkoitus mennä jo aiemmin, mutta silloin matka peruuntui trooppisen myrskyn takia. Nyt oli vähällä käydä samoin, muttei myrskyn takia…

Whakataneen on Hamiltonista matkaa 190 km. Sen ranta-alue on Uuden-Seelannin hienoimpia ja turistien suuressa suosiossa. Whakatanessa asuu pysyvästi noin 20 000 ihmistä, ja se on säätilastojen mukaan Uuden-Seelannin aurinkoisimpia alueita.

Varasimme rannan läheltä erään talon paikallisen loma-asuntoja välittävän firman kautta. Sinä päivänä, kun meidän piti lähteä matkaan, emme vielä olleet saaneet vahvistusta varauksellemme. Yritimme ottaa yhteyttä talon omistajaan, joka ei kuitenkaan vastannut puhelimeen eikä lähetettyihin viesteihin. Varaamamme kohteen tiedoista kävi ilmi, että talon omistaja oli farmari, joka oli saanut viime vuonna alueensa maidontuottajapalkinnon.

Päädyimme perumaan varauksen ja lähetimme siitä firmalle tiedon. Jonkin ajan kuluttua farmarilta tuli kuitenkin viesti, jossa hän sanoi, että voimme tulla taloon perumisestamme huolimatta. Hinta kolmelta yöltä olisi kuitenkin 50 dollaria enemmän kuin nettisivulla ilmoitettu hinta, ja sen voisi maksaa paikan päällä Whakatanessa. Tämän jälkeen samaiselta farmarilta tuli vielä toinen, aika vaikeaselkoinen ammattislangilla kirjoitettu viesti, jossa hän teki kauppaa 200 hereford-lehmästä, joiden kappalehinta oli  reilut 1000 dollaria. Arvasimme, että tätä viestiä ei ollut tarkoitettu meille.

Vaikka viestintä oli näin epämääräistä, päätimme kuitenkin lähteä matkaan. Kun tulimme perille, nostimme automaatilta tarvittavan käteissumman. Talon ovi oli auki, mutta ketään ei ollut meitä vastassa. Koko sinä aikana, jonka talossa viivyimme, emme nähneet sen omistajasta vilaustakaan monista lähettämistämme viesteistä huolimatta. Poistuessamme talosta otimme tietysti vuokrarahat mukaamme olettaen, että saamme laskun netin kautta. Tähän päivään mennessä laskua ei ole kuitenkaan tullut. Olisiko farmarin kaikki energia huvennut hänen tekemiinsä lehmäkauppoihin, niin ettei hän tällaisia joutavia summia ehdi perimään – mene ja tiedä… 

Ajoimme Whakataneen Rotoruan kautta, joka on kuuluisa kuumista lähteistään ja kuplivista muta-altaistaan. Pysähdyimme hetkeksi Lake Rotoruan äärelle.

Talo oli meille neljälle turhan tilava (Sami oli jäänyt kotiin tekemään hommia). Kahdessa kerroksessa oli yhteensä viisi huonetta.  Majoituimme pelkästään yläkertaan, sillä alakerran remontti oli vielä keskeneräinen.

Yleisnäkymä merelle päin  talon parvekkeelta kuvattuna. Laajakulmaobjektiivi vääristää perspektiiviä.

Uima-allas oli etenkin Lukaksen mieleen. Hän on käynyt uimakoulua, osaa jo miltei uida ja uskaltaa sukeltaakin.

Läheisellä rannalla uinti ei oikein luonnistanut korkean aallokon takia, mutta lähettyviltä löytyi tyynehkö laguuni, jossa uinti sujui helposti.

Emme Eevan kanssa malttaneet lähteä Whakatanesta vielä Hamiltoniin, vaan ajoimme 90 kilometrin matkan merenrantatietä pohjoiseen päin Taurangaan (josta muuten olen kirjoittanut aiemmassa postauksessani). Enni ja Lukas jatkoivat sieltä matkaa Hamiltoniin, mutta me jäimme Eevan kanssa Taurangaan, jossa me majailimme kolme vuorokautta Papamoa Beachilla sijaitsevassa motellissa. 

Taurangassa minun oli ensimmäiseksi käytävä hammaslääkärissä, sillä  minulta lohkesi etuhampaasta pala. Hammaslääkärin apulainen kysyi  minulta: "What is your last name?" Hänen ääntämyksensä oli sen verran erikoinen, että luulin hänen kysyvän: "Have you had lunch?" Ihmettelin vähän mitä minun lounasruokailuni tähän liittyy, mutta vastasin jo syöneeni. Vasta sitten hoksasin hänen kysyneen sukunimeäni. Eipä hän siitä mitään tolkkua saanut, kun sen hänelle sanoin.

Taurangassa on Maunganui-vuoren  ja sataman välissä lahdeke, jossa on hyvä uida. Eeva, joka on matkalla osoittaunut himouimariksi, pulikoikin siinä pari tuntia. 

Mount Maunganui.

Kolme liitäjää Maunganuin rinteen yllä.

Viimeisenä iltana tuuli yltyi navakaksi ja seuraavana yönä satoi.  Kun matkustimme bussilla Hamiltoniin sade yltyi ja perille päästyämme jo myrskysi, eniten kuitenkin Pohjoissaaren eteläosissa.