Lukas, the King

Tämä on papan jäähyväiskirje sinulle, Lukas, sillä kohta me lennetään maamun kanssa takaisin Suomeen. Ihan vielä sinä et osaa lukea tätä juttua itse, mutta ensi viikolla sinä menet kouluun, sillä olethan jo viisivuotias.  Siellä sinä opit lukemaan ja tekemään paljon muita tärkeitä asioita.

Sinä, Lukas, olet äärettömän energinen kaveri; sinulla riittää virtaa koko päiväksi, mielikuvituksesi laukkaa ja leikit vaihtuvat yhä uusiin. On ollut ilo olla leikkikaverinasi melkein kolmen kuukauden ajan. Olen kokenut itseni tarpeelliseksi tässä tehtävässä. Olemme pelanneet jalkapalloa, heittäneet frisbeetä, olleet piilosilla, kiikkuneet, käyneet kalassa, tehneet aarteenetsintäretkiä, painineet yhdessä ja puuhanneet monenlaista muutakin. 

Pomppijana olet suorastaan lyömätön.

Kun me pelataan jotain yhdessä, sinä yleensä aina voitat; joka tapauksessa sinä ainakin huudahdat ”I won!”, no, ei aina, mutta melkein joka kerta.  Välistä sinä kuitenkin saatat keskittyä pitkäksikin aikaa piirtelemään itseksesi, rakentamaan hiekkalinnaa tai leikkimään legoilla ja autoilla.

Sinulla on monia sankareita: Superman, Spiderman, Batman – niin ja tietysti oma iskä. Tykkäät leikkiä roboteilla ja tranformereilla, joita voi muunnella eri hamoiksi ja ajoneuvoiksi. Minusta ne ovat vähän kamalan näköisiä otuksia, mutta ei puhuta nyt siitä…

Lukas, sinä olet selvästi johtaja-ainesta. Tämä on tullut näkyviin leikeissämme: sinä kehittelet yhä uusia juonenkulkuja, ja niissä minun on syytä olla mukana, jotta sopu säilyy. Jos toimin eri tavalla kuin olet suunnitellut, kurtistat kulmiasi ja sanot tiukasti ”NO”. Toisaalta sinä lähdet helposti mukaan, jos minulla on esittää kyllin kiinnostava juttu tai leikin aihe. Uusina hahmoina ovat leikkeihimme tulleet mukaan Vilperi, myönteinen hahmo, joka useimmiten muuntuu näkymättömäksi, ja Pänkäboi, joka on sitä vastoin hankala ja tuhmuuksia tekevä kaveri. Jos sinä, Lukas, itse teet jotain kiellettyä, väität kerkeästi, ettet se ollut sinä vaan Pänkäboi. - Tässä on menossa kuvaussessio, jossa sinä, Lukas, näytät selvästikin toimivan ohjaajana.

'

Olet varsin herkkätunteinen, mikä ilmenee siten, että suutahdat helposti. Toisaalta sinä myös lepyt hyvin nopeasti ja pyydät anteeksi. Sitten leikit jatkuvat niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Viime sunnuntaina sinä olit Shelbi-nimisen tytön synttäreillä. Hän on nyt saman ikäinen kuin sinäkin. Synttärit olivat sikäli ihmeelliset, että synttärivieraatkin saivat hurjan paljon lahjoja. Sinä, Lukas, sait kaiken muun lisäksi kuninkaan kruunun ja valtikan. Tämän jälkeen me muut saimmekin jonkin aikaa tuntea, kenellä on täällä valta määrätä.

Avioliittotyöntekijänä minulla on ilo todeta, että sinulla, Lukas, on jo mielitietty katsottuna. Kun hain sinut yhtenä päivänä hoitopaikasta, esittelit minulle kirkkain silmin tytön, jonka kanssa sanoit meneväsi naimisiin. Tämä tyttö oli juuri tuo viime sunnuntain synttärisankari. Shelbi hymyili herttaisesti kuullessaan ilmoituksesi. Hän kuuluu kertoneen tämän asian kotonaankin: Lukaksen kanssa hän panee hynttyyt yhteen. Sovittu mikä sovittu.

Shelbin synttärien jälkeisenä päivänä kävimme valtavan suurella mustikkafarmilla poimimassa mustikoita. Täällä sinä, Lukas, varoittelit minua koko ajan kuninkaallisella arvovallallasi syömästä liikaa mustikoita, jotta muillekin jäisi poimittavaa. Tunnustan, että pistelin niitä todellakin suihini paljon enemmän kuin poimin (ethän kerro kenellekään!). 

Osasit kuninkaana kuitenkin osoittaa myös laupeutta. Tullessamme autolla takaisin mustikkafarmilta olit tapasi mukaan miltei koko ajan äänessä, mutta lausahdit sitten yllättäen kesken kaiken Eevalle ”Maamu, you are beautiful” ja minulle ”Pappa is cool” ja sitten vielä ”I hope you’ll come back”. Olimme näet jo kertoneet sinulle, että palaamme piakkoin takaisin Suomeen.

Kun tulimme tänne Uuteen-Seelantiin sinun luoksesi, ajattelin, että voisin opettaa sinua puhumaan enemmän suomea. Nyt huomaan, että on käynyt päinvastoin: olen tainnut oppia sinulta englantia enemmän kuin sinä minulta suomea. Jotkin asiat sinä kyllä ilmaiset mieluummin suomeksi kuin englanniksi, kuten esimerkiksi ”kuka tulee leikkimään minun kanssa?” tai ”lisää vauhtia!”.

Kerran kun haimme sinut, Lukas, kindystä eli hoitopaikasta, meille kerrottiin, että sinä olit leikeissäsi venähdyttänyt nilkkasi. Ja tosiaan, sinä arastelit toista jalkaasi, kun lähdimme kotia kohti. Yleensä tulemme aina puiston kautta, jossa kiikutaan ja temppuillaan, mutta nyt sinä olit aika vaisu. Tulomatkalla minä panin sinut seisomaan potkulaudan päälle, missä sait olla liikenteenohjaaja: osoitit aina peukalollasi, mihin päin meidän piti seuraavaksi mennä.

Silloin tällöin sinä olet yöpynyt yksin minun ja Eevan luona. Nukkumaanmeno on melkoinen seremonia, joka kestää yleensä ainakin tunnin verran. Siihen liittyy iltapalan nauttimista, neuvottelua hampaiden pesusta ja suihkusta – ja lopulta näiden toimien toteutusvaihe. Sittenkään sinä et millään malttaisi lopettaa leikkejäsi. Kun sitten lopulta suostut menemään sänkyyn, alkaa patjalla pomppimisvaihe, jota jatkuu hyvän tovin. Lopulta me voidaan ruveta kertomaan jotain tarinaa tai lukemaan kirjaa. Viimeksi kävi niin hauskasti, että ennen nukahtamistasi sinä kyhnäsit hyvän aikaa kylkeäni vasten ja sanoit sitten, että ”I love you” ja sen päälle vielä ”I wish you are not  killed”, millä ilmeisesti tarkoitit, ettet toivo minun kuolevan. Se tuntui mukavalta.

Toivottavasti, Lukas, tulet pian Suomeen papan ja maamun kotiin! Siellä me voidaan leikkiä sellaisiakin leikkejä, joita täällä Uudessa-Seelannissa ei voi leikkiä. Mutta ilman muuta menemme yhdessä kalaan (muistathan, me olemme ”the real fisfermen”). Papalla on oma vene tosi kauniin järven rannalla. Sitten voimme käydä myös uimassa ja tehdä kaikkea muuta kivaa… Tällaisia onkipaikkoja meidän kodin läheltä löytyy.