Minihoneymoon

Meillä ei ollut Eevan kanssa mahdollisuutta mennä häidemme jälkeen häämatkalle. Olin juuri aloittamassa työt yliopistolla ja sain professorilta armeliaasti viikon vapaata häiden jälkeen. Vietimme tuon ajan tiiviisti Jyväskylässä. Tästä jäi selvä vaje, etenkin Eevalle. Yhteisiä matkoja on tehty 41 avioliittovuoden aikana useita, mutta mikään niistä ei liene täysin korvannut menetettyä häämatkaa. Toki korvaavia kokemuksia on ollut, mutta lisä ei tunnu olevan pahitteeksi…

Kun yhteinen kahdenkeskinen matkamme Whakataneen Eevan kanssa peruuntui pari viikkoa sitten myrskyn takia, päätimme sen laannuttua lähteä toiselle rannikolle eli Tasmaninmeren rannalle. Lähdimme bussilla Raglaniin (maorin kielellä Whaingaroa), jonne matka kesti vajaan tunnin. Tosin olimme vähällä missata tämänkin reissun, sillä emme nähneet Raglaniin menevää bussia millään laiturilla seisoessamme linja-autoaseman edessä, vaikka lähtöaika alkoi olla käsillä. Sitten huomasimme sen jo huristavan aseman toisella puolella olevaa katua pitkin ja katoavan nurkan taakse. Juoksimme perään jokseenkin varmoina siitä, että myöhästyimme. Nurkan takana bussi kuitenkin vielä hetkeksi pysähtyi, ja pääsimme kyytiin. Bussi ajoi tosi reipasta kyytiä kiemuraisesta tiestä huolimatta.

Olimme varanneet netitse kortteerin Airbnb:n kautta: yhden huoneen ja kylppärin. Netin kuvat asunnosta olivat surkeita, mutta todellisuudessa kämppä oli paljon parempi: oikein siisti ja käytännöllinen. Täällä me sitten vietimme nelisen päivää. 

Yläkerran isäntäväki oli oikein ystävällinen pariskunta, joka lupasi auttaa meitä kaikessa, mitä ikinä tarvitsisimme. No, me itse asiassa emme tarvinneet heidän apuaan missään vaiheessa. Näkymä asunnostamme, joka sijaitsi korkealla kukkulalla, oli ensimmäisenä, sumuisena iltana tällainen.

Kukkulan toiselta puolelta avautui tällainen näkymä kaupunkiin päin.

Kiersimme sademetsän läpi kulkevan kolmisen kilometriä pitkän luontopolun, joka noudatteli pitkälti meren rantoja.

Taloon, jonka alakerrassa asustimme, kuului hyvin vehmas puutarha, jossa oli mukava kahvitella. On myönnettävä, että minun puolentoista vuoden kahvilakkoni on täällä murtunut. Puutarhassa kasvoi mm. useita sitruunapuita, joiden hedelmiä meillä oli lupa vapaasti nauttia.

Paras uintipaikka löytyi kävelysillan lähettyviltä lahden suulta, jossa aallokko oli melko vaimeaa ja virtaus kohtuullinen niin nousu- kuin laskuvedenkin aikaan. Täällä vietimmekin runsaasti aikaa uiden ja lueskellen.

Raglan on pieni, leppoisa, vesiurheilua ja taiteita harrastavien ihmisten suosima kaupunki. Se tarjosi meille rentouttavan minihoneymoonin - jälleen pieni paikkaus menetettyyn häämatkaan!