Tänään meidän piti lähteä Eevan kanssa kahdestaan kolmen päivän retkelle Whakataneen, joka sijaitsee Tyynenmeren rannalla noin 190 kilometrin ja 3 ,5 tunnin bussimatkan päässä Hamiltonista. Sieltä löytyy kuulemma Uuden-Seelannin hienoin ranta-alue. Mutta kuinkas kävikään: eilen nousi trooppinen myrsky, joka on jatkunut tänäänkin. Tuulenpuuskat ovat olleet kovimmillaan 120 km tunnissa. Saimme bussiyhtiöltä viestin, että matka on peruttu, koska tie on jostain kohtaa bussireitiltä poikki. Onneksi saimme kuulla sekä bussiyhtiöltä, että varaamastamme hotellista, etttei meidän tarvitse maksaa mitään.
Puolitoista kuukautta täällä ehti olla miltei jatkuvaa auringonpaistetta ja hellettä, mutta uudenvuodenpäivästä lähtien on satanut lähes tauotta. Silti ei edelleenkään ole kylmä, vaan myrskyn aikanakin lämpötila on pysytellyt vähintään 20 asteessa.
Kultakaivoksessa
Kun palasimme jouluretkeltämme Whangamatasta, pysähdyimme välillä Karangahaken kaivosalueella Paeroassa.
Täällä alettiin kaivaa kultaa ja hopeaa v. 1875, ja kaivostoimintaa jatkettiin1950-luvulle asti. Kultaa louhittiin äärimmäisen kovasta kalliosta seuraamalla kultaa sisältäviä kvartsisuonia. Vuonna 1889 kullan tuotantoprosessissa tapahtui käänne, kun kultaa alettiin uuttaa louhitusta ja murskatusta kvartsista käyttämällä syanidia. Tämä nopeutti dramaatisesti tuotantoprosessia. Itse asiassa tämä oli ensimmäinen kerta maailmassa, kun syanidia hyödynnettiin kullan rikastuksessa. Eipä tainneet ne kaivosmiehet elää vanhoiksi! Syanidista ei ihme kyllä ole täysin luovuttu vieläkään, vaan sitä käytetään edelleen esimerkiksi Suomen Kittilän kultakaivoksella.
Lähdimme kiertämään noin kolmen kilometrin mittaisen reitin kaivosalueen ympäri. Reitillä ylitimme kaksi riippusiltaa.
Eeva ei lähtenyt mukaan, vaan halusi jäädä uimaan kaivosalueen läpi kulkevassa joessa. Vesi ei ollut korkealla pitkään jatkuneen kuivan kauden takia, mutta kyllä siinä uimaan pystyi.
Jonkin matkaa reitti kulki sademetän läpi.
Tunnelin läpi kävely oli vähän kolkko kokemus: 1100 metriä melko pimeässä ja ja vettä tihkuvassa tunnelissa, jossa alkoi kutittaa kurkkua ja yskittää. Kultahan se siellä kurkussa tietysti hiersi; no, eipähän ole Eeva enää perheemme ainoa kultakurkku. Tämä tunneli ei suinkaan ole ainoa tunneli, vaan vuoren sisään niitä on kaivettu ainakin kymmneen kerrokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!