Portaita ja papanoita

Uudenvuodenpäivänä lähdimme retkelle, jonka luonne paljastui minulle vasta automatkan aikana. Tästä johtui, että asusteeni eivät olleet tarkoitukseen sopivia; kevyt urheiluasu olisi ollut tarpeen.

Tämän portin alta alkoi sademetsäkävelymme Ngaruawahiassa kukkulan huipulle, jonka nimi on  Hakarimata. Kukkula sijaitsee 17 kilometrin päässä Hamiltonista. Paikannimet täällä Uudessa-Seelannissa ovat useimmiten maorinkielisiä, ja Ngaruawahia on erityisesti maorialuetta. Maoritaide on aika ronskin näköistä; tämä portti on siistimmästä päästä. 

Kukkulan huipulle vie 1400 porrasta, ja matka edestakaisin on yhteensä 4,2 km. Korkein kohta 374 metriä merenpinnan yläpuolella. 

Jo alkumatkasta alkoi sataa, ja sadetta riitti koko reissun ajan. Sade tuli luonnolle tosi tarpeeseen, sillä tätä ennen täällä oli ollut puolentoista kuukauden ajan miltei keskeytyksettä aurinkoista ja hellettä. Nyt sadetta onkin sitten saatu viikon ajan päivittäin ja parin päivän ajan trooppisen myrskyn muodossa. Lukas jaksoi nousta huipulle asti ihmeteltävän reippaasti, vaikka välillä lenkkari hiersikin jalkaa.

Minulle nousu oli varmaan rankempi kuin Lukakselle. Välillä piti vähän puuskuttaa - eikä laskeutuminenkaan mitenkään kevyttä ollut. Olin litimärkä...

Näköala huipulta oli sateen vuoksi sumuinen.

Jo ennen uuttavuotta teimme retken Karamu-nimiseen paikkaan 25 kilometrin päähän Hamiltonista itään. Siellä piti olla kävelyreitti ja sen varrella hyvä uimapaikka. Löysimme tuolta seudulta viitoitetun kävelyreitin, jonka oletimme olevan hakemamme. Polku kulki lehmi- ja lammasaitauksien kautta, missä askel askelelta saimme väistellä lehmän läjiä ja lampaan papanoita. Hienoa, että sain kuvia lampaista, joita on sentään Uudessa-Seelannissa liki kymmenen kertaa enemmän kuin ihmisiä eli noin 32 miljoonaa.

Joen löysimme, mutta emme uimapaikkaa. Joki oli matala ja kivikkoinen. Aikamme samottuamme päätimme, että uimaan on päästävä, ainakin Eevan, joka on meistä kaikkein innokkain uimari. Niinpä könysimme sähköistetyn aidan yli jokeen kohdassa, missä näytti olevan vähän enemmän vettä. Muut tyytyivät kahlaamaan, mutta Eeva ui.  - Takaisin palattuamme tajusimme, että olimme olleet väärässä paikassa. Toinen ja se oikea kävelyreitti uimapaikkoineen olisi ollut jonkin matkan päässä edessäpäin. 

Sami-trubaduuri viihdytti meitä koko reissun ajan kitaransoitollaan.