Retki taiteilijakylään

Viime viikolla teimme romanttisen, nelisen päivää kestävän matkan Raglaniin. Se sijaitsee Tasmanin meren rannalla noin tunnin kestävän bussimatkan päässä Hamiltonista. Raglan on pieni taiteilijoiden ja surffareiden suosima kaupunki tai oikeastaan kylä, jossa on vähemmän vakituisia asukkaita kuin Uuraisilla. Turistisesongin aikaan siellä on kuitenkin runsaasti elämää. Nyt siellä oli varsin rauhallista. Katukahviloissa riitti silti väkeä, monet entisaikojen hippien näköisiä tyyppejä.

Tyttäremme Enni on kirjoittanut kirjan, jonka tapahtumat sijoittuvat juuri Raglaniin. Kirjan nimi on A Tiny House on Wheels, ja se on myytävänä Amacon.com:ssa. Eeva ei malttanut olla mainostamatta kirjaa käydessään eräässä paikallisessa vaateliikkeessä. Myyjä kirjoitti nimen ylös.

Olimme varanneet majapaikan Airbnb:stä. Se oli itsenäinen, kaksikerroksinen mökki korkean kukkulan päällä, erittäin siisti ja hyvin varusteltu. Kelpasi siinä kahvitella ja ihastella ympäröivää luontoa.

Eeva sai toteuttaa yhtä kestohaavettaan: hän ehti käydä uimassa viisi kertaa matkan aikana. Minä sen sijaan pysyttelin rantavahtina; en hirvinnyt vielä mennä uimaan, sillä tuuli oli navakka ja viileä, vaikka aurinko paistoi ja lämpöä oli reilut 20 astetta. 

Eeva ehti käydä myös paikallisessa joulukonsertissa, mikä teki häneen suuren vaikutuksen, sillä lauluesitykset olivat olleet todella upeita. Minä kuljeskelin rannoilla kameran kanssa, mutta kuvasaalis jäi laihaksi. Linnut pitivät konserttia kaiken aikaa, mutta näyttäytyivät vain harvoin.

Sain sentään muutaman kuvan Tui-linnusta, mutta vain vastavaloon, joten lopputuloskset eivät  olleet kummoisia. Tui on sikäli harvinainen lintu, että sitä ei tavata juuri muualla kuin Uudessa-Seelannissa. Sen höyhenpuku on enimmäkseen ruskea, mutta siivissä on metallinvihreää sävyä. Koiraalla myös pää ja pyrstö ovat vihertävät.

Erityisen tyypillisiä Tui-linnulle ovat kurkun alla olevat valkoiset „liperit“, jotka saavat sen näyttämään pastorilta. Liperit pullotavat esillä etenkin linnun laulaessa. Tuin laulu ei kuitenkaan kuulosta mitenkään papilliselta – ellei pastori sitten satu olemaan pahalla päällä. Laulu on monimutkainen sekoitus melodisia sävyjä, äänekkäitä vihellyksiä, vinkunaa, yskäisyjä, kalahduksia, narinaa yms. Kuulimme sen laulua aamuisin varsinkin auringonnousun aikaan.

Yhtenä iltana kävimme kävelyllä meren rannalla. Siellä näimme kuinka paikalliset kalastavat: he kahlaavat verkon kanssa mereen ja vetävät sitten saaliin maihin ikään kuin nuottaa vedettäessä.

Bussikyydit olivat elämyksiä. Kuskit ajavat tolkuttoman kovaa vauhtia erittäin mutkaisilla teillä. Tullessa kuljettajana oli pieni, hyvin pulska maorinainen, jolla tuntui olevan erityisen kiire. Yhdessä vaiheessa huomasin hänen olevan kovin lähellä edellä ajavaa autoa – ja samassa kuski teki äkkijarrutuksen. Bussi oli välttänyt nipin napin törmäämästä edellä kulkevaan henkilöautoon.

PS Saimme juuri tiedon, että tulivuori oli purkautunut Whakatanen kaupunkia lähellä olevalla saarella, Pohjoissaaren itärannikolla. Olimme kaksi vuotta sitten retkellä juuri tuolla Whakatanessa. YLEkin uutisoi asiasta:
https://yle.fi/uutiset/3-11108552