Erilainen joulu

Vietimme nyt viidennen kerran joulua Uudessa-Seelannissa. Täkäläinen joulu tuntuu  ihan erilaiselta kuin Suomessa. Aattona oli 27 asteen helle ja hiostavan kuuma. Luonto viheröi ja kukkia on joka puolella.

Toki täälläkin joulua vietetään ja joulun sanoma on yhtä todellinen kuin Suomen (kenties) lumisessa maisemassa. Eipä siellä Betlehemissäkään tainnut lunta olla... Perheellemme joulunaika on sikälikin erityistä, että silloin Eeva viettää synttäreitään.

Kaupalliseen jouluun en ole täällä onneksi törmännyt juuri lainkaan siitä yksinkertaisesta syystä, etten ole käynyt kaupoissa. Eeva sen sijaan on siihenkin joutunut tutustumaan.

Asuinpaikkamme lähettyvillä on talo, jonka pihalla on jo pitkään ollut joulukuvaelma ja missä myös iltaisin ovat kaikuneet joululaulut. Jostain syystä talon isäntäväki oli juuri joulun aikoihin väsähtänyt , niin että asetetelma oli päässyt repsahtamaan.

Kävimme joulua edeltävänä sunnuntaina joulukirkossa, jossa Eeva pääsi laulamaan seurakunnalle pari joululaulua tongalaisten naisten kanssa. Kirkon jälkeen oli sen takapihalla piknik, jossa syötiin omia eväitä ja kirkko tarjosi kahvit. Sami-vävy musisoi taustalla.

Joulupäivänä teimme koko porukalla kävelyretken Rotoroa-järven ympäri. Sää oli hieno, ja ulkoilijoita oli paljon. Monet vesilinnut viihtyvät järvellä mainiosti, kuten esimerkiksi kanadanhanhet.

Samalla jouluretkellä Tamas pääsi autoilemaan ja Lukas kiipeilemään.

Me asumme paikassa, jossa naapureina on paitsi uusseelantilaisia eli kiivejä myös esimerkiksi intialaisia, maoreja ja yksi ranskalaismies. Kultturieroja on hauska seurata. Ranskalainen laittoi pihansa uusiksi muutamassa päivässä; intialainen on värkännyt oman pihansa kanssa ainakin kuukauden -  eikä valmista ole tullut vieläkään.

Jalkapallomatsit Lukaksen kanssa ovat olleet nykyisin vähän rauhallisempia. Peleihin osallistuu välillä myös naapurien lapsia, jotka ovat enimmäkseen tyttöjä.  Lapset ovat hyvin välittömiä, ja Lukas on heidän suosiossaan. Pari päivää sitten naapurin ehkä viivivuotias palmikkopäinen intialaistyttö kapsahti muitta mutkitta syliini, kun istuin terassituolissa.

Eilen teimme toisen kerran retken Karapiro-järvelle, jossa pääsimme jälleen uimaan. Sää oli niin tuulinen, että teltan pystytys oli hieman hankalaa. Teltta on välttämätön kapistus, jos aikoo viipyä rannalla pitempään. Auringonpaiste on polttavaa, ja UV-indeksi hälyttävän korkea.