Sanapeliä

Olen pelannut Sanajahti-nimistä onlinesanapeliä jo vuosia. Olen saavuttanut pelissä melko hyvän tason ja silloin tällöin voittanutkin. Muutama viikko sitten perehdytin Lukaksen tähän peliin. Minulle oli pieni yllätys, että hän kiinnostui pelistä nopeasti. Nykyään on tavallista, että kuulen huoneemme oven takaa kysymyksen: ”Pappa, haluut sä pelaa sanapeliä minunkaa?” Sitten me pelaamme, ei tosin suomen- vaan englanninkielistä peliä, joka kuitenkin toimii aivan samalla periaatteella kuin suomenkielinen. Lukas on kehittynyt pelissä ällistyttävän ripeästi. Niinpä hän nykyään voittaa keskinäiset pelimme useammin kuin minä. Pelatessamme puhun Lukakselle aina välillä suomea, ja näyttääkin siltä, että hänen suomen kielen taitonsa on viime aikoina virkistynyt.

Teimme Eevan kanssa kolmen päivän reissun Raglaniin, jossa kävimme jo aiemmin joulukuussa. Majoituimme jälleen Airbnb:n kohteeseen, joka tällä kertaa oli tilava omakotitalon alakerta. Se pysyi viileänä, vaikka ulkona oli varsin lämmintä. 

Aivan helteistä ei kuitenkaan ollut, ja tuuli oli navakkaa, niin kuin täällä Uudessa-Seelannissa tuppaa yleensäkin olemaan. Itse en oikein pidä kovista tuulista. Merivesikin oli vielä niin raikasta, että Eevakaan ei pitkään uimassa viihtynyt. Täällä Hamiltonissa säät ovat olleet itse asiassa viime viikkojen ajan normaalia viileämpiä: päivisin reilut 20 ja öisin 8-14 astetta.

Majapaikkamme puutarhassa oli Buddhan patsas ja mauriveistoksia, mikä tuntui vähän oudolta. Muutama torakkakin tästä asunnosta löytyi, kuten edellisestäkin Airbnb-kohteestamme. Eipä näistä mitään vaaraa ole, kunhan eivät pääse ruokiin käsiksi.

Kuvauskohteita en tällä matkalla juuri löytänyt, enkä kyllä kovin aktiivisesti etsinytkään. Sen verran kuitenkin kuvasin, että huomasin yhtenä päivänä kamerani näytön simahtaneen. 

Otin koko reissun levon kannalta, siitäkin syystä, että selkäni on viime aikoina reistaillut aika pahasti. Venähdytin sen käydessämme Te Awamutu -nimisessä kaupungissa uimahallissa. Katunäkymä tästä kaupungista:

Olimme Lukaksen kanssa vesihippasilla, ja siitä selkä ei oikein tykännyt. Harras toiveeni on, että saan selän kuntoon ennen lentomatkaa, joka siintää jo kolmen viikon päässä. Saapa nähdä pääseekö siellä Suomessa tänä talvena lainkaan hiihtämään, säidenkään puolesta...