Meidät kutsuttiin Taurangaan Suomen 100-vuotisjuhlaan. Ennin tehtäväksi langesi tehdä tapahtumaan juhlakakku.
Tässä kakkua ja Suomen lippua viedään juhlapaikalle Taurangan keskusta-alueella. Pane merkille myös Lukaksen Suomi-lippis.
Juhlapaikka oli suomalaisen lähettiperheen tukijärjestön vuokraama huoneisto, jossa lähetit tarjoavat majoitusta reppureissaajille. Joka torstai-ilta he järjestävät ruokailun paikalla oleville. Ruokailemaan ovat tervetulleita myös satunnaiset kävijät, esimerkiksi kodittomat ihmiset. Vieraanvaraisuus ja ystävällinen kohtelu saa monet kiinnostumaan pintaa syvemmistä asioista; monet kävijöistä ovatkin tulleet uskoon. Nyt paikalla oli toistakymmentä suomalaista ja toinen mokoma eri kansallisuuksia edustavia ihmisiä.
Seurasimme YLE-areenan arkistosta linnan juhlia videotykillä seinälle heijastettuna. Muualta kuin Suomesta kotoisin olevia näytti aika lailla huvittavan juhlinnan sävy, erityisesti kättelysosuus.
Pääruokana oli mm. hernekeittoa ja jälkiruokana Suomi-kakku ja joulutortut.
Seuraavan yön vietimme motellissa, joka sijaitsi vilkkaan liikenneväylän varrella. Motellin pihalla oli pieni uima-allas, jonka vesi ei virkistänyt lainkaan; veden lämpötila oli varmaan ainakin 35 astetta. Seuraavana päivänä menimme esikaupunkialueelle, missä löytyi muun muassa tällainen näkymä: koivukuja, joka poikkesi ulkonäöltään aika tavalla siitä, mihin olemme Suomessa tottuneet.
Sami kävi ostamassa eräältä hollantilaiselta kaverilta netin kautta varaamansa rummun. Tämän kaverin poika oli rakentanut talon sivurakennukseen hyvin aidon näköisen junaradan ja siihen kuuluvan miljöön.
Lukas: "Oletteko te siunanneet ruokanne?
Sami: "Joo, kyllä me jo siunattiin."
Lukas: "Mutta minä en kuullut."
Sami: "No, tehdään se uudestaan."
Sitten me luettiin ruokarukous toistamiseen ja entistä suuremmalla äänellä. Lukas totesi, että nyt hän kuuli.
Paluumatkalla Lukas nukkui autossa kotiin saakka. Herättyään hän oli jo pirteämmän oloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!